p e k o l a . n e t

Arvokas tilaisuus vaatii arvoisensa vaatteet. Vaikka häät ovatkin mulle työtä, pitää garderoobi-osasto olla kuosissa ja näinmuodoin liituraita on sovelias ratkaisu.

Kun sitten liituraidassa köllähtää työpäivän jälkeen sohvalle, on mukavaa antaa silmän levätä ja siitä päästäänkin hyvän aasinsillan kautta Singer 66 ompelukoneeseen, joka löysi tiensä sulostuttamaan Villa Sointulan olohuonetta ja toimimaan läppärihangaarina.

Aikaisemmin virkaa hoiti Tikkakosken ompelukone, joka sekin oli varsin luonteva ratkaisu ottaen huomioon Villa Sointulan kontekstin kokonaisuudessaan. Samalle sivulle mahtuu myös aikaisemmin hankkimani Valmet -seinäkello, joka lyö täsmällisesti rytmiä arkeen. Railiohan hankkii ja hamstraa kaiken, joka sopii otsikon “vanha” alle, ymmärtämättä ollenkaan nyanssien ja hienovaraisten viittausten päälle. Konteksti on avainsana, mutta ei siitä tässä yhteydessä (se mitään ymmärtämätön, huikenteleva fasaani) enempää. Sama, kuin yrittäisi opettaa hirveä luistelemaan.

Ja takaisin Singeriin, joka on siis vuodelta 1927, mukana suomenkielinen ohjekirja ja kuitti, jonka mukaan lauttasaarelainen mies on sen ostanut vuonna 1962 jostain liikkeestä itselleen/tyttöystävälleen/vaimolleen 5000 markalla. Sokerina pohjalla, ohjekirjan välistä löytyi riipaisevia rakkausrunoja, joista ajattelin muutaman julkaista blogissa, sekä lehtileike yleisönosastonkirjoituksesta, jossa kirjoitetaan Peyton Placen esittämisestä ja pitäisikö Timo TA:n ohjelma siirtää johonkin toiseen aikaan.

Kuva, jossa näkyy hiukan Singerin sisältä löytynyttä tarpeistoa.

Ja jos puhutaan siitä toisesta työstä, oli kiva tässä taannoin tulla kotiin klo 22 aikoihin ja löytää tällainen ylläri keittiön pöydältä. Hieno loman aloitus!

Ystävällisin terveisin,

Tare “Mr. Isokuitti” Pekola